Laihduttavatko vähäkaloriset tuotteet? Edistääkö ketogeeninen ruokavalio terveyttä? Vahvistaako maito luustoa? Kannattaako rasvoja vältellä? Pitäisikö valita luomua? Voiko suolaa syödä huoletta, jos verenpaine on matala? Mistä makeanhimo johtuu?
Tässä muutama esimerkki kysymyksistä, joihin tuntuu löytyvän yhtä monta vastausta kuin on vastaajaakin. Oman kokemukseni mukaan erityisesti vähärasvaiset tuotteet, ketogeeninen ruokavalio ja maidon terveellisyys tai epäterveellisyys nostattavat sosiaalisessa mediassa runsaasti keskustelua puolesta ja vastaan.
Tässä kirjoituksessa on käytetty lähteenä Pirjo Saarnian kirjaa Suuri ravintohuijaus – 25 ravintoväittämää, jotka eivät pidä paikkaansa (2020), joka on saatu WSOY:ltä arvostelukappaleena. Saarnia on laillistettu ravintoterapeutti, joka on kirjoittanut useita kirjoja, kouluttaa ja luennoi ravitsemuksesta yli 20 vuoden kokemuksella.
Mistä tietää mihin ja keneen voi luottaa, kun samasta asiasta niin moni on ehdottoman eri mieltä ja viralliset terveyssuosituksetkin saattavat sanoa ihan jotain muuta? Muutamalla muistisäännöllä pääsee hyvään alkuun.
1. Netissä voi kuka tahansa kirjoittaa mitä tahansa. Kaikkea ei kannata uskoa, sillä melkein mille tahansa terveysväitteelle löytyy tutkimus tai näkökulma – puolesta ja vastaan.
2. Tunnista luotettavat lähteet. Laillistettu ravitsemusterapeutti (TtM/THM) on yliopistossa kouluttautunut terveystieteiden maisteri, jolla on Valviran myöntämä lupa antaa ravitsemusneuvontaa ja toimia ravitsemusterapeuttina. Jos nimike on ravintoterapeutti, ravintoneuvoja, FLT-ravintovalmentaja tai -neuvoja, ravitsemusvalmentaja, Nutrition Coach voi taustalla olla opintoja viikonloppukurssista noin 50 opintopisteeseen. Ravintoasiantuntijaksi tai ravitsemusguruksi voi nimittää itseään kuka vaan, myös ilman koulutusta.
3. Luota ennemmin niihin, jotka ymmärtävät aiheen monimutkaisuuden ja jotka pystyvät ottamaan vastaan myös uutta tietoa kuin niihin, jotka ovat mielestään ehdottomasti ja yksiselitteisesti oikeassa.
4. Ruokaviraston ravitsemussuositukset perustuvat tutkimuksiin eri ravintoaineiden tarpeesta ja tutkimuksiin ravintoaineiden vaikutuksesta sairauksien ehkäisyssä ja terveyden edistämisessä. Suositukset muuttuvat elintapojen ja kansanterveystilanteen muuttuessa sekä uuden tutkimustiedon karttuessa.
5. Yksi tapa syödä ei sovi kaikille. Terveellisiä (ja kyllin hyviä) ruokavalioita on olemassa yhtä monta kuin ihmisiäkin.
6. Käytä maalaisjärkeä, medialukutaitoa ja kriittistä ajattelua.
7. Ruoka-aineiden ravintoainepitoisuudet voi tarkistaa Finelistä.
8. Ennen kuin jaat terveysväittämiä eteenpäin, tutki aiheeseen liittyviä tutkimuksia esim. Pubmedista. Yksittäiset tutkimukset eivät tarkoita takuuvarmaa totuutta. Laajempia tutkimuskatsauksia ja usean laajan tutkimuksen tuloksia voi tutkia Pubmedista, kun valitsee hakusanan lisäksi valikosta ”rewiev” tai ”meta-analysis”
Huijataanko meitä?
Pirjo Saarnia kirjoittaa kirjassaan, kuinka ravintohuijauksia tapahtuu ympärillämme jatkuvasti: elintarviketeollisuudessa, mediassa, hyvinvointibisneksessä, kahvipöytäkeskusteluissa ja myös omassa päässämme. Huijausten taustalla voi olla esimerkiksi taloudellisen hyödyn tavoittelua ja silkkaa ymmärtämättömyytä sekä vääriä käsityksiä.
Seuraavassa esittelen joitakin esimerkkejä, miten meitä huijataan tai johdetaan harhaan.
1. Ruokapakkausten merkinnät johdattavat meitä joskus harhaan. Esimerkiksi täysjyväisyydellä mainostettu tuote voi sisältää hyvin vähän kuitua, kauraleivässä voi olla vain pieni osa kauraa ja marjaiseksi tuotteeksi mainostettu ruoka voi sisältää lähinnä marjan makuista aromia.
2. Joidenkin terveydelle haitallisten aineiden kuten akryyliamidin ja transrasvan määrää ei juuri kerrota elintarvikepakkauksissa. Akryyliamidia syntyy erityisesti perunatuotteissa kun ruokaa kypsennetään korkeissa lämpötiloissa tai uppopaistamalla, vaikka pakkauksessa ainesosaluettelossa lukisi ainoastaan peruna ja rypsiöljy.
3. Ruokaväärennöksiä esiintyy erityisesti Yhdysvalloissa, Kiinassa, Italiassa ja Espanjassa, mutta myös Suomessa niihin voi törmätä.
4. Kauran terveyshyödyt perustuvat enimmäkseen sen sisältämään beetaglukaaniin. Monet terveelliseksi mainostetut kauratuotteet eivät kuitenkaan sisällä sitä kuin pienen murto-osan. Kauratuotteet voivat olla hyviä ja terveellisiä vaihtoehtoja, mutta totuus selviää tutustumalla ainesosaluetteloon ja ravintosisältöön.
5. Kuluttajat on opetettu kaihtamaan e-koodeja sisältäviä ruokia. Valmistajat ovat vastanneet kysyntään poistamalla lisäaineet, jolloin tuotteita voidaan mainostaa houkuttelevasti lisäaineettomina. Niiden tilalla käytetään nykyään enemmän elintarvikekaasuja, jotka muuttavat elintarvikkeiden fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia. Esimerkiksi lisäaineeton valmisruoka on voinut läpikäydä typpipatjan, suojakaasutuksen, kryogeenisen jäähdytyksen, pakastamisen ja lopulta mikroaaltosäteilytyksen.
6. Kuluttajat ovat tietoisia fosfaattien terveyshaitoista ja teollisuus on vastannut siihen valmistamalla aiempaa enemmän fosfaatittomia tuotteita. Fosfaattia sisältäviä tuotteita löytyy kuitenkin edelleen paljon, ja fosfaatti piilotetaan usein e-koodin taakse. Fosfaattilisäaineita ovat E338-343, E450-452 ja E541.
7. Media tarvitsee yksittäisiä kiinnostavia tutkimustuloksia, kärkeviä kommentteja ja julkkisten kokemuksia, jotka kiinnostavat mahdollisimman suurta joukkoa. Tutkimuksista kirjoittavat toimittajat eivät yleensä osaa tai ehdi arvioida tutkimusten luotettavuutta. Lopputuloksena on uutisia, jotka ohjaavat ihmisiä harhaan ja pidemmällä aikavälillä voivat jopa vaarantaa heidän terveytensä.
Lue lisää Pirjo Saarnian kirjasta Suuri ravintohuijaus! Kirja sisältää paljon mielenkiintoista tietoa ravinnosta ja ruokateollisuudesta. Kirjaa lukiessa ainakin itselleni löytyi paljon uutta tietoa ja näkökulmaa asioihin.
