Muistelimme eräänä joulukuun iltana ystäväni kanssa vuosi sitten annettuja lupauksia ja toiveitamme alkavaa uutta vuosikymmentä kohtaan. Vuosi sitten tähän aikaan saattoi joku muukin ajatella rakettien räiskeessä olevansa uuden aikakauden alussa.
Huomasimme molemmat toivoneemme, että tästä vuosikymmenestä tulisi edes hieman edeltäjäänsä tasaisempi. Vauva- ja taaperovuodet ovat ohitse, asuntolainan viimeinen maksuerä lähestyy (hitaasti, mutta lähestyy kuitenkin) eivätkä ulkoiset paineet kiusaa enää niin hanakasti keski-ikäistä. Jospa tämä vuosikymmen olisi sisäänpäin katsomisen ja omaan hyvinvointiin panostamisen vuosikymmen?
Mutta 2020-luku ottikin sellaisen startin, että kulunut vuosi ei ole kenelläkään sujunut suunnitelmien tai toiveiden mukaan.
Vuotta 2021 ajatellessa saattaakin mieleen hiipiä, että kannattaako tässä nyt yhtikäs mitään itselleen luvata tai mihinkään sitoutua?
Väitän, että kannattaa.
Sillä näköalattomuus ei tee ihmiselle hyvää. Meillä pitää olla tavoitteita, unelmia ja tahtoa kehittyä toivomaamme suuntaan. Kompassista on hyvä ottaa määrätietoinen suunta. Mutta jos vaikka kaatuneen puun vuoksi on edettävä suunnitelmista poikkeavaa reittiä, niin sittenpä vain edetään. Otetaan suunta uudelleen. Siinä puuhassa olemme tänä vuonna harjaantuneet.
Vuodenvaihde on aina symbolisesti tyhjä taulu. On kalenterin suoma lupa aloittaa alusta.
Mitä itselleen sitten kannattaisi luvata? Jos aikaisempien vuosien lupaukset ovat jääneet lunastamatta, voi lupausten tekeminen pelottaa. Itseään – elämänsä tärkeintä ihmistä – ei ole mukava pettää.
Tiedän kokemuksesta, että tyhjä taulu saattaa olla niin houkuttava, että siihen tulee kirjoitettua liian isoin kirjaimin liian korkealentoisia lupauksia. Kymmenen kilon kevennys kesälomaan mennessä. Totaalinen somepaasto ja joka päivä nukkumaan viimeistään kymmeneltä. Viikko-ohjelmaan kolme aerobista treeniä, kaksi lihaskuntoa ja vähintään yksi huoltava tunti.
Kaikkia näitä olen joskus itselleni luvannut – huonolla menestyksellä. Monia parempaan hyvinvointiin tähtääviä lupauksia yhdistää se inhimillinen seikka, että ne eivät yksinkertaisesti mahdu arkeen.
Maltilliset lupaukset ovat kieltämättä vähän kädenlämpöisiä. Suurta muodonmuutosta tai uutta elämäntapaa vannovista lupauksista tulee hetkellisesti mahtipontinen sankarifiilis. Aivan kaikki ON mahdollista, kun vain päätän ja haluan!
Lupaus vaikkapa taukojumppatiistaista tai aiempaa säännöllisemmästä ruokarytmistä ei välttämättä tunnu erityisen innostavalta. Mutta jos kurkistat mielikuvissasi maaliskuuhun, jossa sinua tervehtii joko pieleen mennyt laihdutuslupaus tai onnistunut ruokarytmin korjaus, joka motivoi seuraavaan muutokseen, saattaa intoa jo kummasti löytyä.
Vuoden viimeinen vinkkivitonen tulee tässä: muista kirjoittaa tyhjään tauluun aina lyijykynällä permanenttitussin sijaan.
