Liikunnan ja liikkumisen pitäisi olla meille jokaiselle terveyttä ja hyvinvointia edistävä tekijä.
Ihminen on luotu liikkumaan, toimimaan fyysisesti, kantamaan ja nostamaan, kävelemään ja juoksemaan, hyppimään ja pomppimaan, kiipeämään ja roikkumaan.
Monien meidän vanhemmat, ehkä jopa osa meistäkin, elivät aikaa juuri ennen autojen yleistymistä. Silloin hiihdettiin tai käveltiin/juostiin kouluun, jopa kymmenen kilometriä, valittamatta. Autettiin vanhempia niin heinäpelloilla kuin kotitöissäkin. Käytettiin kehoa jatkuvasti, ei ollut televisiota minkä eteen lysähtää ja naapurille kun oli asiaa, niin sinne mentiin jalkasin, sillä puhelimiakaan ei joka talosta löytynyt.
Liikkuminen ja fyysinen toiminta oli elinehto, ilman sitä mitään ei tapahtunut, mihinkään ei päässyt – hyvin moni asia toimi \”ihmisvoimalla\”.
Kehon käyttö työvälineenä ja kotiaskarreissa oli normaalia, päivittäinen liikunta-annos tuli arjen touhuista eikä sitä sen enempää mietitty.
Toista on nykyään. Käsitys fyysisyydestämme on monella tavalla vääristynyt nyky-yhteiskunnassa. Olemme eksyksissä omien rajojemme kanssa. Emme osaa enää syödä elääksemme, vaan ruoka toimii enemmänkin tunnetilojemme neutralisoijana. Emme osaa enää liikkuakaan oikein, jotta se olisi terveydellemme suotuisaa, vaan joko ylisuoritamme liikkumista neuroottisesti korvataksemme sillä jonkinlaista vajausta elämässämme tai sitten emme liiku lainkaan. Tämä on huolestuttavaa lastemme kannalta, sillä juuri lapset ottavat mallia vanhempien toiminnasta, sanat ja neuvot eivät merkitse yhtä paljon kuin teot ja toimintatavat, joita arjessa toistamme.
Ihmisen on liikuttava pysyäkseen terveenä, hyvinvoivana ja elinvoimaisena. Liikunta auttaa jaksamaan, se antaa paremmat yöunet, vähentää stressiä ja puhdistaa mieltä. Mutta jos liikunnasta tulee pakkomielle, niin hyvinvoinnin kannalta raja on ylitetty.
Motiivi liikkumiseen pitäisi lähteä halusta voida hyvin. Ylikuormitustila ei ole hyvinvointia. Liikunnan tuoman positiivisen energian tunteen kautta tunnemme olomme vahvemmaksi niin henkisesti kuin fyysisestikin. Näin synkimmän ajanjakson kynnyksellä moni miettii omaa jaksamistaan ja sitä lähteäkö illalla vielä väsyneenä lenkille. Jos keho ja mieli on väsynyt, aikainen nukkumaanmeno on ehkä paras vaihtoehto.
Säännöllinen ja monipuolinen liikunta ei ole ainoa hyvinvoinnin lähde, hyvinvointiin kuuluu myös lepo ja oman kehon kuuntelu oikealla hetkellä. On tärkeää tietää milloin lepo on parempi vaihtoehto kuin salille tai lenkille lähtö.
Hyvinvointia kaikille!
-Heidi-
