Kuka olet ja mitä teet?
Olen 43-vuotias ruuhkavuosissa rämpivä lastenkirjailija-toimittaja-copywriter eli sanojen voimaan luottava yrittäjä Lahdesta. Minulla on kaksi lasta, yksi mies ja yksi kissa sekä 23 juoksutapahtumista kertynyttä teknistä urheilupaitaa, joista yhdestäkään en raaski luopua.
Millainen suhde sinulla on liikuntaan?
Ristiriitainen ja aaltoileva. Haluaisin aina enemmän kuin ehdin. Parhaimmillaan liikunta on silkkaa euforiaa, mutta ajoittain jotain, joka mystisesti vain unohtuu arjen rutiineista. Olen joutunut nöyrtymään uuden alun edessä lukuisia kertoja. Juoksemisesta olen löytänyt oman lempilajini: saan pään sisäisen kaaoksen parhaiten järjestykseen lenkkitossut jalassa. Tiedostan kuitenkin, että ikääntyvänä istumatyöläisenä (kuulostipa kamalalta!) en voi vain hölkkäillä mukavuusalueella. Lihaskuntotreenejä tykkään tehdä joko ryhmäliikuntatunneilla tai pt:n tuella. Spinning-tunnit tarjoavat mukavaa vaihtelua aerobiseen treeniin erityisesti kurjalla säällä. Pilates-tunti on maanpäällinen taivas.
Millainen suhde sinulla on kirjoittamiseen?
Intohimoinen. Jos jokaisella ihmisellä on yksi supervoima, niin minulla se taitaa olla kirjoittaminen. Koen monet kirjoittamisen lajityypit aidosti omikseni, mutta erityisesti mielen maisemiin sukeltavat kevyesti huumorilla höystetyt pohdiskelut. Tätä kirjoittajaminääni sain toteuttaa vuosia Kunto ja terveys -lehden kolumnistina. Sitten hieno lehti saateltiin aikakauslehtien hautuumaalle, jossa alkaa kohta olla jo hautapaikoista pulaa – valitettavasti. Luopumisen tuska omasta kolumnipalstasta ja lukijoista oli yhteisten vuosien jälkeen riipaiseva. Fressi Olo -blogi tuntuu nyt luontevalta jatkumolta. Pääsen täällä jatkamaan siitä, mihin Kunto ja terveys -lehdessä jäin.
Mikä on hyvinvointimottosi?
Maraton-porukoissa olen törmännyt hienoon ajatukseen: Viimeinenkin maaliin tullut voittaa hänet, joka ei startannut ollenkaan. Voittoa tai täydellistä suoritusta kannattaa harvoin tavoitella, tärkeintä ovat arkea voimauttavat endorfiinit ja toisinaan itsensä voittaminen. Ehkä oma mottoni voisi olla hieman tuttua hokemaa mukaellen: Liike on lääke, jota kannattaa nauttia jo ennen kuin lääkäri määrää.
Millaisen lupauksen annat Fressi Olo -blogin lukijoille?
Lupaan kirjoittaa ilman kiiltokuvafilttereitä ja laittaa tarvittaessa itseni häpeilemättä likoon. Tekstini ovat kuten Instagram-päivitykseni: elämänmakuisia, välillä hyvinkin pieniin lillukanvarsiin tarttuvia arkisia havaintoja. Tästä lähestymistavasta lukija joko pitää tai ei pidä, ja niin sen pitää ollakin. Kaikkia ei voi miellyttää. Mitäänsanomattomat, kylmäksi jättävät kirjoitukset ovat pahin pelkoni. Jos kirjoitukseni tarjoavat samaistumispintaa arjen paineiden äärellä tasapainottelevalle lukijalle, olen saanut kirjoittajan parhaan kiitoksen
Kuvaaja: Ville Heiskanen
