Arvaatko, mikä on suomalaisten yleisin syy käydä lääkärissä ja mikä aiheuttaa eniten työstä johtuvia poissaoloja? Vastaus on molempiin: tuki- ja liikuntaelinten sairaudet. Lisäksi ne ovat mielenterveysongelmien jälkeen toiseksi yleisin syy työkyvyttömyyseläkkäisiin.
Tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet koskettavat yli miljoonaa suomalaista. Ne rajoittavat siis jatkuvasti lähes joka viidennen suomalaisen toimintakykyä. Suurin osa suomalaisista kärsii tuki- ja liikuntaelinvaivoista, erilaisista kivuista ja säryistä ainakin jossain vaiheessa elämäänsä. Kyseessä on sairausryhmä, joka on yksi merkittävin tekijä yhteiskunnalle ja yksilön elämänlaadulle.
Mikä avuksi tuki- ja liikuntaelinsairauksiin?
Tuki- ja liikuntaelinsairaudet kehittyvät usein pitkän ajan kuluessa. Niiden kehittymiseen vaikuttaa muun muassa perimä, elintavat ja riskitekijät.
On helppo ajatella, että tuki- ja liikuntaelinsairaudet koskevat lähinnä sohvaperunoita ja muulla tavoin epäterveellisesti eläviä ihmisiä. Ne kuitenkin uhkaavat myös aktiiviliikkujia, sillä vaikka liikunta ehkäisee tuki- ja liikuntaelinsairauksia monilla eri tavoilla, on suurin vaikutus kuitenkin elintapojen kokonaisuudella.
Yhdeksän syytä siihen, miksi niin moni ihminen on rikki
1. Ärsykkeiden puute
Elimistömme on edelleen hyvin samanlainen kuin kymmenentuhatta vuotta sitten ollessamme metsästäjä-keräilijöitä. Silloin etuna oli, ettei ihminen turhaan hötkyillyt kun siihen ei ollut aihetta. Voimia kannatti säästellä silloin kun ei ollut pakko liikkua.
Tuppaamme toimimaan edelleen samalla tavalla. Lepäämme mieluusti aina kun voimme. Meillä ei ole enää ärsykkeitä lähteä karkuun villieläimiä tai metsästää itsellemme ravintoa. Kaupassakäynti autolla ei paljoa lihasvoimaa vaadi.
Moderni yhteiskuntamme ohjaa meitä passiivisuuteen ja yksipuoliseen elämään. Tällöin elimistömme ei saa sitä mitä se tarvitsisi: lihasmassaa, voimatasoa, kestävyyskuntoa ja liikkuvuutta.
2. Istuminen
Suomalaiset istuvat tai makoilevat valveillaoloajastaan keskimäärin 8 tuntia 40 minuuttia joka vuorokausi. Se on terveytemme kannalta liikaa.
Istuminen on vastakohta sille, mitä kehomme tarvitsee. Istuminen ei nosta sykettä, ei lisää verenkiertoa ja se aktivoi hyvin minimaalisesti tukilihaksia. Lonkka koukistuu, takareisi pusertuu, selkä menee kumaraan, rintakehä painuu kasaan ja pää työntyy eteen.
Huonompi juttu on se, että yhteiskuntamme on rakentunut hyvin paljon istumiselle. Teemme työtä, matkustamme, syömme ja vietämme vapaa-aikaa hyvin pitkälti istuen. Istuminen on hyvä lepoasento, mutta kun teemme sitä jatkuvasti, emme enää varsinaisesti lepää. Jotta voisi levätä, pitäisi ensin tehdä jotakin.
Itse asiassa istuminen on huonoin mahdollinen tapa levätä. Istuminen on hyvin kuormittava asento staattisuuden vuoksi. Terveyden kannalta parasta on välttää istumista mahdollisimman paljon. Toiseksi paras keino on tauottaa istumista ja vaihdella asentoa.
3. Passiivisuus
Jos meiltä puuttuu ärsykkeitä fyysisiin suorituksiin, niin henkisiä virikkeitä löytyy niidenkin edestä. Infoähky, kiire ja aivoja stimuloivat ajanvietteet saavat meidät nauliintumaan paikoillemme pitkiksi ajoiksi.
Terveen kehon elinehto on aineenvaihdunta. Se ei toimi, jos olemme liian paljon paikoillamme. Nivelet tarvitsevat aineenvaihduntaa ja pumppaavaa liikettä joka päivä.
4. Yksipuolisuus
Ympäristömme ei vaadi meiltä monipuolista liikkumista: kiipeämistä, roikkumista, syväkyykkyä, juoksua, hyppyjä, hiipimistä ja niin edelleen. Näihin kaikkiin asioihin kehomme on suunniteltu ja niitä kaikkia kehomme myös tarvitsee toimiakseen ja pysyäkseen toimintakuntoisena.
Huomaatko, että kaikki edellä mainitut toiminnot ovat lasten leikeissä hyvin luontaisia?
Suurimmat arjen ponnistelumme liittyvät rappusten kiipeämiseen (ellemme valitse hissiä) ja ruokaostosten kantamista (ellemme käytä autoa). Kävelykin tapahtuu päasiassa tasaisilla lattioilla tai asfaltilla.
5. Kahtiajako
Ihmiset ovat nykyään rikki kahdella eri tavalla: liiasta passiivisuudesta ja huonoista elämäntavoista tai liiasta yksipuolisesta ja kovasta liikunnasta.
Passiivisten ryhmässä arjen askareet aiheuttavat hankaluuksia ja maltillisetkin ponnistelut aiheuttavat kipuja. Kovatehoisesti liikkuvilla suorituskykyä saattaa löytyä enemmän kuin mitä tuki- ja liikuntaelimistö kestää. Tällöin esimerkiksi salilla voi kyykätä ison määrän rautaa, mutta polvet ovat kipeitä treenin jälkeen.
6. Liikkuvuus
Jos lihaskudos on jähmeä ja nivelten liikerata on olematon, ei ole mitään mitä liikuttaa. Jos ei ole liikettä, ei ole myöskään voimaa. Jos ei ole liikerataa, ei sitä voi tehdä teknisesti hyvin.
7. Tuki
Passiivisen tuen päätehtävä on toimia viimeisenä stoppina. Sen tehtävä on siis rajoittaa liikerataa niin, etteivät nivelet mene sijoiltaan tai liikeradat mene yli turvallisista laajuuksista.
Aktiivisessa tuessa lihakset jännittyvät auttamaan erilaisissa liikkeissä. Jos tukilihakset eivät aktivoidu oikein tai ne eivät toimi kunnolla, alkavat pinnalliset ensisijaisesti voiman tuottoon tarkoitetut lihakset kompensoida niitä. Tämä aiheuttaa ylimääräistä kuormistusta, lihaskireyttä ja suorituskyvyn heikkenemistä.
Liikekontrollia tarvitaan turvallisiin ja tehokkaisiin liikeratoihin. Jos liikekontrolli on heikko, se aiheuttaa hallitsematomia liikeratoja, jotka ennenpitkää aiheuttavat rasitusvammoja tai muita oireita.
8. Suorituskyky
Suorituskyvyllä tarkoitetaan muun muassa voimaa, kestävyyttä ja nopeutta. Ilman riittävää tukea ja liikkuvuutta ei ole hyvää suorituskykyä. Jos ei ole suorituskykyä, lihasten tuottama voima ei suuntaudu optimaalisesti ja voima menee hukkaan.
9. Lajitekniikka
Lajitekniikka voi liittyä perustoimintoihin kuten kävelyyn ja tavaroiden nosteluun tai se voi liittyä johonkin urheilulajiin tai työtehtävään. Esimerkiksi toimistotyöntekijälle voi olla oleellista miettiä, riittääkö liikkuvuus hyvään ryhtiin tai onko yläselän lihaksissa tarpeeksi kestävyyttä ja voimaa asennon ylläpitämiseen työpäivien ajan.
Lähteet:
Hakala, J. 2017. Eroon jumeista. Kehonhuollon käsikirja. Fitra
Tuki- ja liikuntaelinliitty ry TULE
