Joulurauhan julistuksen kuunteleminen kuuluu monen jouluaaton perinteisiin. Kuunnellaan hartaudella, kun yleinen joulurauha julistetaan ja toivotetaan riemullista joulujuhlaa. Juhlaan käydään nauttien ensimmäisiä palasia kinkusta suklaakonvehtien kera. Illan jouluruokaa odotellessa juodaan vähän glögiä ja maistellaan juustoja. Otetaan vielä yksi pala suklaata samalla miettien, kuinka joulun jälkeen on palattava ruotuun ja aloitettava kilojen karistaminen. Joulua edeltävät tortut hiipivät mieleen syyllisyyteen kuorrutettuna. Vaikuttaakin siltä, että joulurauhan julistuksesta huolimatta päänsisäinen sotatanner syömisen ja herkkujen äärellä uhkaa riemullista juhlaa.
Syöminen on olennainen osa juhlimista, mikä näkyy etenkin jouluna. Ruoka kokoaa ihmiset yhteen viettämään aikaa ja irroittaa mielen arjen askareista. Joka puolella on tarjolla erilaisia jouluherkkuja ja pöytä notkuu mitä ihanimpia suosikkiruokia. Joulun odotukseen kuuluu olennaisesti myös ruokien suunnittelu ja valmistelu. Samalla joulureseptien seassa tarjoillaan keinoja, joilla välttyä ylensyönniltä ja kuinka säästää kaloreita aaton aterialla. Jouluun on saatettu valmistautua kiristelemällä ruokavaliota aiemmin, jotta jouluna on varaa syödä. Sokerilakkoa, pätkäpaastoa noudattaen ja ylimääräisillä juoksulenkeillä kohti joulupöytää. Ja kun lopulta syöty jouluruoka kiristää housuja, aloitetaan muutoksien suunnitteleminen ja joulukilojen laihduttaminen parempi elämä mielessä.
Ahdistaa, ahdistaa…?
Joulu voi tuntua monesta jopa ahdistavalta kaiken ruokapuheen keskellä. Samalla, kun juhlimiseen kuuluu isona osana erilaiset herkut, tuntuu joulua varjostavan puhe joulukiloista, -ähkystä ja syyllisyydestä, mitkä lopulta sanelevat uuden vuoden lupaukset. Vuoden viimeiset päivät tuntuvat vyötäröllä enemmän kuin kaikki muut vuoden 360 päivää. Ympäristö ei myöskään helpota oloa, sillä heti joulupyhien jälkeen aloitetaan puhumaan laihduttamisesta ja voivotellaan kuinka paljon kinkkua ja suklaata tulikaan taas syötyä. Samaan aikaan tuntuu väärältä olla syömättä kaikkia herkkuja, mutta myös väärältä olla kokematta minkäänlaista syyllisyyttä herkkujen nauttimisesta.
Joulurauhan tulisikin ulottua joulupöytään saakka ja saada ihmiset sopimaan rauha myös ruoan kanssa. Kenenkään terveys ei ole kiinni jouluähkystä, mutta syyllisyyden tunteella voi olla pitkätkin vaikutukset mieleen ja jopa terveyteen. Liian tiukka ruokavalio ennen tai jälkeen joulun tekee syömisestä helposti suorittamista, missä syömistä nälän sijasta ohjaileekin erilaiset säännöt ja kiellot. Jouluna kannattaakin pyrkiä syömään juuri niitä ruokia mistä nauttii ilman ruokien arvottamista, samalla omaa kehoa kuunnellen. Ja jos ruokaa tuleekin syötyä enemmän mitä keho olisi tarvinnut, ei syytä huoleen. On täysin tervettä syödä joskus enemmän kuin olisi tarve, eikä siitä tarvitse rangaista tai soimata itseään. Se mitä on syönyt jouluna ei tulisi myöskään vaikuttaa siihen, miten pitäisi syödä tai liikkua joulun jälkeen. Joulunkin jälkeen on hyvä pyrkiä luottamaan kehon viesteihin niin nälän, levon kuin liikkumisen suhteen. Kehon tarvitsemasta riittävästä, säännöllisestä ja joustavasta ruokavaliosta tai levosta ei tarvitse luopua, vaikka jouluna olisikin tullut syötyä enemmän.
Syyllisyys ei kuulu ruokapöytään. Ei joulunodotukseen, ei joulurauhan aikaan, ei joulun jälkeen, ei milloinkaan.
Täten julistankin ruokarauhan alkaneeksi nyt.
