Molemmille on toki paikkansa mutta turhan usein joutuu todistamaan harjoittelua, jonka hyödyt ovat suhteellisen pieniä sillä fokus on ”väärissä” asioissa.
Haluan valottaa hieman ajatuksia tämän väitteen takana.
Vahvuuksien harjoitteleminen on kivaa. Homma on helppoa ja tuntuma oikeaan paikkaan on helppo löytää. Tuloksiakin tulee jonkun verran ja (kummelin sketsin sanoin) urheilu on mukavaa.
Miksi sitä siis muuttamaan…?
VÄITÄN: että on mahdollista vieläkin tehostaa tuloksien saavuttamista ja treenin hyötyjä huomioimalla myös niitä kehon heikkouksia ja pyrkimällä vahvistamaan niitä.
Milloin olet viimeksi hypännyt, tehnyt tasapainoharjoituksia tai esimerkiksi keskittyneesti työstänyt kehon kireyksiä? Nämä toki vain muutamia mainitakseni…
Esimerkiksi parantamalla kehon räjähtävän voimantuoton ominaisuuksia ja hermotusta mm. plyometrisillä harjotteilla, on mahdollista kehittää osaltaan hermotusta myös maksimivoimaa vaativissa suorituksissa.
Se että olemme vahvoja kuntosalilaitteissa esim. jalkaprässissä ei vielä pelkästään korreloi tosielämässä tarvittavaan lihasketjujen yhteistyöhön. Tämän vuoksi työstäminen keho vahvaksi moninivelliikkeissä kuten kyykyssä tai maastavedossa kehittää arjessa tarvittavaa lihasvoimaa ja kestävyyttä huomattavasti paremmin.
Tämä on yksi iso syy minkä takia valmennuksissani käytetään erittäin paljon omaa kehoa ja vapaita painoja vastuksena eikä niinkään kuntosalilaitteita (älä käsitä väärin, niillekin koneille on oma paikkansa ja osansa harjoittelussa)
Mites ne kehon kireydet sitten…?
Kun lihaksen tai lihasketjun toiminta ei ole normaalia niin silloin sen voimantuotto ja kestävyys ominaisuudet eivät myöskään ole optimaaliset. Tämän vuoksi olisi erittäin tärkeää huomioida oikeanlaiset kehonhuollolliset toimenpiteet eikä vaan istua siellä kuntosalilaitteessa ja yrittää hampaat irvessä puskea eteenpäin.
Kehon kireydet voidaan usein myös yhdistää lihasepätasapainoon ja sitä kautta kasvavaan loukkaantumisriskiin mikäli nämä puolierot jätetään huomioimatta ja pelkästään kuormitetaan kehoa.
No jep, nämähän ovat nyt lähes päivänselviä asioita mutta miksi niiden tukilihasten mobilisointi ja vahvistaminen sitten jää usein tekemättä?
Syitä voi toki olla monia mutta muutamat yleisimmät saattavat olla nämä:
1. Se ei ole välttämättä helppoa ja mukavaa kuten vahvuuksien treenaaminen vaan uusien asioiden omaksuminen, uusien liikeratojen hallitseminen tai lihaksen aktivoitumisen harjoittaminen saattaa olla työlästä ja epäkiitollistakin välillä. KUITENKIN pitkässä juoksussa erittäin hyödyllistä.
2. Se ei ole niin mediaseksikästä kuin pakaran pumppaaminen, paitsi jos haasteesi on pakaralihaksen puutteellisessa aktivoitumisessa. 😉
3. Miten, kuinka paljon, kuinka usein ja mistä oikein tiedän mitkä ne omat heikkoudet ovat? Tapaan usein henkilöitä, joiden arki on ajansaatossa muodostunut niin passiiviseksi ettei kehoa juurikaan käytetä, joten ei ole itsestään selvää tietää kaikkia oman kehonsa haasteita ja varsinkaan osata niitä työstää.
Toivottavasti sain sinut pohtimaan omaa harjoitteluasi?
