Vuoden vaihtuessa uusi elämä houkuttelee. Jokainen tahtoo olla versio 2.0 ja valmiina antamaan kaikkensa. Ennen kuin annat kaikkesi, voikin olla hyvä miettiä onko se edes tarpeen. Voisiko olla uusi vuosi ilman uutta rutistusta?
Uusi vuosi tuntuu mahdollisuudelta muuttaa koko elämä ja erilaiset ruokavaliot tarjoavat isoja lupauksia muutoksen onnistumiseksi. Paino putoaa, olo on virkeä ja tuloksia syntyy kaikilla elämän osa-alueilla. Isot lupaukset vaativat monesti myös isoja ponnisteluja. Pitkiä kieltolistoja, tarkkoja grammoja ja aikoja, superruokia ja erilaisia lisiä. Mitäpä sitä ei tekisi uuden elämän eteen?
Alkuhuumassa kaikki tuntuu hyvältä ja versio 2.0 tuntuu olevan pian saavutettu. Jaksaa nousta klo 5:00 tekemään eväitä, mitata kaikki tarkkaan ohjeiden mukaan ja kurkkukin maistuu ihanan raikkaalta joulun suklaiden jälkeen. Kuka nyt kahvin kanssa pullaa kaipaa, kun on kurkkua! Ruokavalion tarkka toteuttaminen saa aikaan miellyttävää onnistumisen tunnetta. Painokin tippuu, ja mitä nopeammin, sen parempi olo itsestä on.
Mutta kuherruskuukausi tulee usein päätökseensä ja arki saapuu paikalle. Elämää ei pystykään suunnittelemaan minuutilleen eikä aina ole mahdollista vaikuttaa syömiseen tarkasti. Ei kykene syömään kuin on suunnitellut, välipala unohtuu kotiin, suklaata on taas työpaikan kahvihuoneessa ja nälkä kasvaa sietämättömäksi. Painokin lopettaa tippumisen ja saa olon turhautuneeksi. Kun ei pysty antamaan kaikkea, kannattaako antaa mitään? Muutokset rapisevat pois ja vanhat tavat ottavat valtaansa. Lisäksi päällä leijailee epäonnistumisen tunne, joka muistuttaa kaikista niistä virheistä, joita teet ruokailun suhteen.
Monelle tämä saattaa olla tuttu kuvio, joka toistuu vuosittain. Näemme ongelman monesti itsessämme. \"En yrittänyt riittävästi. Olisin voinut tehdä vieläkin enemmän.\" Lataamme paljon paineita omaan syömiseen ja sen täydelliseen suorittamiseen. Koska tuloksia ei synny kuten odotamme, vika täytyy olla minussa. Aina voisi tehdä vähän paremmin ja syödä vieläkin terveellisemmin.
Usein kyse ei kuitenkaan ole siitä, että olisi yrittänyt liian vähän vaan enemmänkin siitä, että on yritetty liikaa.
Pyrimme täydellisyyteen ja haluamme tuloksia, jotka painottuvat pitkälle painon ja vartalon ulkoiseen ilmentymiseen. Ryhtiliike kuvastaakin täydellistä ruokavaliota, jossa ei ole varaa virheisiin. Odotuksemme terveellisestä uudesta elämästä saattaa olla vain näkemys tietystä painolukemasta, BMI-luvusta tai hauiksen ympärysmitasta. Vasta tämän saavuttaessamme olemme onnistuneet. Olemme valmiita tekemään kaikkemme. Senkin uhalla, ettemme voi hyvin kokonaisvaltaisesti. Teemme työtä ikään kuin käskettyä ja odotamme, että joku ojentaisi palkinnon hyvästä työstä ja voisimme lopettaa raatamisen.
Terveyttä tukevaa syömistä ei voi kuitenkaan hoitaa suorituksen tapaan pois päiväjärjestyksestä. Terveellistä elämää ei myöskään kuvaa yksi mittari tai tietty ruokavalio. Kyse on kokonaisuudesta ja pitkälle myös siitä miten itse kokee tilansa. Muutokset ovat jopa haitaksi hyvinvoinnille, jos terveellinen elämä tuntuu vaativan jatkuvaa uhrauksien tekemistä ja pinnistelyä. Syömisenkin tulisi enemmän antaa kuin ottaa.
Suosittelenkin harkitsemaan vielä kerran tarkan ruokavalion toteuttamista ja radikaalien muutoksien tekoa. Terveellinen elämä ei ole maaliviivan takana häämöttävä iso palkinto hyvästä suorituksesta. Se on enemmänkin pieniä palkintoja jatkuvalla matkalla. Rohkaisenkin tekemään jotain pientä ja nauttimaan sen toteutumisesta. Onkin tärkeä oppia tuntemaan onnistumisen tunnetta jo pienistä asioita, ei vain suurista saavutuksista. Ja pienistä puroistahan se suuri jokikin syntyy.
Olisiko tänä vuonna uusi vuosi ilman uutta rutistusta? Lue seuraavaksi tunteista lautasella täältä.
