Suomalaiset kodit ovat maaliskuussa muuttuneet sangen lyhyellä varoitusajalla monitoimitaloiksi. Arjen luovuus on arvossaan, kun kotineliöt on valjastettava aikuisten työpaikoiksi, kouluksi, päivähoidoksi ja harrastusareenoiksi. Tässä pieni annos erään lapsiperheen arkista selviytymistä viime viikolta. Saa kuulemma kopioida!
On tokaluokkalaisen kolmas kotikoulupäivä ja alamme hiljalleen saada jonkinlaiset rutiinit rullaamaan koronakevään yllätysarkeen. Ensimmäinen yhteinen etäpäivä on takuulla tallentunut kaikkien perheenjäsenten muistoihin ikiajoiksi, eikä välttämättä erityisen kauniina muistona. Mutta selvisimme iltaan asti jotakuinkin järjissämme ja toisiamme vahingoittamatta. Se riitti.
Perjantaina kotikoululaisen lukujärjestyksessä on ensimmäisen kerran liikuntaa. Sää on onneksi hyvä, joten jo aamulla sovimme pienestä pyörälenkistä, jonka hän tekisi. Samalla mieleeni tulee FressiTV. En ole itsekään sitä vielä ehtinyt testata, mutta olen huomannut somessa, että tunteja pyörii livenä myös päiväsaikaan.
Katsoin oitis päivän valikoiman. Kello 10.40 on tarjolla puolen tunnin kehonhuolto. Täydellinen ajoitus lapsen liikuntatuntia ajatellen – ensin annos happea ja aerobista liikuntaa, sitten lihashuoltoa! Ja miksei istumatyöläinenkin siinä samalla tekisi pienen taukojumpan.
Niin, taukojumppa. Sehän on vähän kuin hammaslanka. Kaikki tietävät, että sellainen tekisi julmetun hyvää, mutta vain aniharvalla se kuuluu aidosti rutiineihin. Voisiko korona-arki avata uusia mahdollisuuksia, nyt kun kotikonttori on vallitseva totuus ja jumppaakin tarjolla veloituksetta vain parin klikkauksen päässä?
Tuskin siitä ainakaan haittaa on, jos ihan varovaisesti kokeilee.
Äiti zen-moodissa, tytär päälläseisonnassa
Häiritsen miehen jo valmiiksi kaoottista etäpäivää HDMI-kaapelin etsintäkuulutuksella. Hätätapaus rakkaani. Kiitos ja anteeksi. Kalsari-isä-gatesta oppineena tajuan sentään olla säntäämättä virttyneessä jumppatopissani keskelle tärkeää etäpalaveria. Piuha löytyy pienen mylläyksen jälkeen ja saamme viriteltyä lähetyksen olohuoneen televisioruutuun. Pöytä syrjään, vesipullot täyteen ja isot rantapyyhkeet jumppamatoiksi. Ei tämä nyt aivan aurinkorantaresortin rantajoogaolosuhteita muistuta, mutta erään kuuluisan tanssigurun sanoja lainaten: ei huono.
Itse pääsen nopeasti kehonhuollon nautinnolliseen maailmaan, mutta tokaluokkalaiselle rauhalliset venytykset ja syvään hengittely ovat yhtä vieraita kuin kiinan kielen kirjoitusmerkit. Yritän aikani ohjata häntä rauhoittumaan ja selitän, että liikuntaharrastuksiin olisi aina hyvä sisällyttää myös huoltoa, ei pelkkää menoa ja meininkiä. Pian huomaan, että tyttö on yhtä vastaanottavainen viisasteluilleni kuin sohvalla torkkuva kissa. Päätän keskittyä omaan treeniin ja annan lapsen tehdä vieressä omia akrobaattitemppujaan. Pääasia, että hän liikkuu.
Kun Fressi-ohjaaja toivottelee treenin päätteeksi hyvät päivänjatkot, mieleeni nousee tasan yksi kysymys. Miksei sitä ihminen normaaliarjessa tajua uhrata työpäivästään puolta tuntia – tai edes varttia – pienelle liikuntahetkelle? Työvire loppupäivään on noussut sille kuuluisalle nextille levelille ja tunnen suurta ylpeyttä: näin sitä fiksu pienyrittäjä pitää itsestään huolta juuri silloin, kun kokonaistilanne haastaa ihan urakalla elämän jokaisella osa-alueella.
Tanssistudio Koti huippuohjaajien johdolla
Vaikka tokaluokkalaiselle kehonhuolto näyttäytyi lähinnä supertylsänä mummojumppana, on hän valmis antamaan FressiTV:lle toisen mahdollisuuden, kun kerron, että illalla tarjolla olisi vielä Dance-tunti. Kuten kaikki muutkin lasten aktiviteetit myös tyttäremme rakas tanssiharrastus on tämän kevään osalta jo ohi. Ajatus siitä, että tanssitreenejä voisi näin jatkaa kätevästi kotiolohuoneessa tuntuu selvästi innostavalta.
Kello 18 viritämme siis sekä läppärin että itsemme uudelleen tv-ruudun äärelle. Viisivuotias pikkuvelikin innostuu oma-aloitteisesti tulemaan mukaan hytkymään ja heilumaan Tanssistudio Kodin parketille. Tila alkaa käydä ahtaaksi, mutta sopu sijaa antaa.
Pikkuveli toteaa pian, ettei tanssi taida olla hänen juttunsa, mutta jatkaa sinnikkäästi posket punaisina. Isosisko naureskelee askelissa sekoileville tanssikavereilleen ja silmin nähden nauttii, kun joukossa on omilta tanssitunneilta tuttuja askelkuvioita, jotka vain hän osaa. Niin ja tietenkin ruudun takana tanssin iloa lietsovat ohjaajat, joille 9-vuotias olohuonekriitikkommekin antaa täyden tunnustuksen.
Yksi elämäni rankimmista työviikoista on saanut energisoivan ja lohdullisen päätöksen kotiolohuoneessa omien rakkaiden kanssa iloisesti hikoillessa. Kyllä tämä tästä. Ihan varmasti.
Iltamyöhällä unta odotellessa mieleeni nousee kuitenkin harmistus. Kehonhuoltotunnin jälkeen alkoi FressiTV:ssä senioreiden tuolijumppa. Miksi en tajunnut vinkata siitä kuuliaisesti kotiinsa eristäytyneille vanhemmilleni? Onneksi nettisivuilta löytyy tieto, että vastaavia tunteja on tarjolla myös ensi viikon alussa.
Heti huomenna on otettava tärkeä puhelu tärkeille ihmisille, joiden hyvinvoinnista on harmillisen vaikea pitää huolta etänä.
FressiTV tuo tuhannet suomalaiset live-lähetysten pariin joka päivä. Ryhmäliikuntatunnit ovat kaikille veloituksettomia, eli vinkkaa myös mummolle tai kaverille. Pysytään kunnossa, erikseen mutta yhdessä.
