Uudella otteella unelmaa kohti

Tämä on oman hyvinvointini löytämisen tarina. Haluan jakaa sen, koska toivon sen innostavan muitakin liikkumaan ja parantamaan elämänlaatuaan.

Syksyllä 2016, kuten monena syksynä aikaisemminkin, olin sen edessä, että pitäisi alkaa tekemään jotain omalle fyysiselle kunnolleni. Selkäkivut vaivasivat ja tarvitsin aika ajoin särkylääkkeitä. Ystäväni houkutteli minut käymään Fressillä. Vähän nihkeästi suostuin. Suhtauduin skeptisesti kuntosalikortteihin, koska olin aloittanut kuntosalijäsenyydellä jo muutaman kerran ja parin kolmen kuukauden innostuksen jälkeen into aina lopahti ja loppuvuosi meni hyväntekeväisyydelle. Mikä kuntoilussa voisi olla ratkaisevasti erilaista tällä kerralla?

Päätin kokeilla personal traineria tukemaan aloitustustani. Ajattelin silloin, että mitään kaksikymppistä ylienergistä tyttöä en halua tavata vaan jonkun joka ymmärtää vähän keski-ikäisen sielunelämää ja elämäntilanteita. Lisäksi olin sitä mieltä että tiedän kyllä oikein hyvin, mikä on terveellistä ruokaa ja kuinka pitäisi syödä. Toteutus vaan vähän ontui, (teko)syynä aina kiire, monet kissanristiäiset ja motivaation puute. Liikkumisen tärkeyden toki tunnustin, mutta oma motivaation oli heikko, kun ideat olivat lopussa. Jatkuvat kävelylenkit tympivät ja kuntosalilaitteiden käyttö tuntui tylsältä. Juoksemaan en halunnut ruveta, olisi se kuinka tehokasta tahansa.

Fressillä tapasin kuitenkin kaksikymppisen tytön, joka osoittautuikin yllätyksekseni mukavaksi ja asiantuntevampi ja taitavaksi ohjaamaan myös keski-ikäistä naista. Kerroin avoimesti tilanteestani ja päätin heittäytyä vielä kerran yrittämään muutosta yhdessä hänen tuellaan. Pian oivalsin, että edessäni oli pitkä matka ja iso muutos.

Oman näköinen kokonaisuus

Ilokseni trainer ei pakottanut minua mihinkään muottiin eikä vaatinut minua tekemään mitään, mihin en ollut valmis. Omaa oloani ja motivaatiotani kuunnellen lähdimme yhdessä rakentamaan minulle ruokavaliota pienillä muutoksilla. Aloitin säännölliset treenit trainerini kanssa kerran viikossa. Käsitykseni salitreeneistä muuttuivat. Trainer laati erilaisia harjoituksia joka tunnille ja innosti ja haastoi minua jopa ylittämään itseni. Kokeilin mm. nyrkkeilyä ja ulkona treenaamista. Kahvakuulatkin saivat ihan uusia ulottuvuuksia treeneissä. Lihakset kipeytyivät treenien jälkeen ja nautin siitä, kun tiesin antaneeni treeneille kaikkeni. Treenattiin kellon kanssa kilpaa ja välillä haettiin palauttavia ja venyttävä liikkeitä kipeille lihaksille ja selälle. Minua alkoi kiinnostaa treenaaminen myös muilla ryhmäliikuntatunneilla. Innostuin spinningistä ja Cross Training tunneista, joilla en ollut ennen ollut. Oli ihan huippua, treenaamisesta tulikin kivaa! Odotin töistä päästä, että pääsisin salille. Olin aikaisemmin ollut sitä mieltä, että en ehdi liikkumaan tarpeeksi, kun on työt ja kotihommia hoidettavana. Töiden jälkeen olin ollut aina todella väsynyt.

Motivaation lisääntyessä huomasin, että tärkeysjärjestykseni arjessa alkoi muuttua. Löysin enemmän aikaa liikkumiselle kun siitä tuli niin hyvä olo. Jaksamiseni lisääntyi ja väsymys väheni. Pian alkoi tuloksiakin tulla. Suurin motivaationi oli painon putoaminen. Se putosi hyvin hitaasti mutta varmasti. Tähän liittyi olennaisena osana se, että opettelin syömään säännöllisesti ja motivoiduin jättämään pois itselleni tarpeettomat herkut ja korvaamaan ne uusilla terveellisemmillä vaihtoehdoilla. Tähän antoi treiner paljon tukea ja ideoita. Viikottaiset tapaamisten yhteydessä juttelimme ruokavaliosta ja siitä kuinka viikko mennyt ja mitä haasteita oli ollut. Punnitus oli säännöllistä, koska sitä halusin itse. Joskus valmistauduttiin siihen, kuinka motivoituisin tekemään oikeita valintoja matkoilla tai tulevissa juhlissa. Trainer jakoi tavoitteet kanssani, tsemppasi heikkoina hetkinä, kehui hyvästä treenistä ja kuunteli selityksiä, jos homma ei ollut ihan sujunut.

Vuoden aikana painoni putosi 12 kg. Se motivoi jatkamaan liikkumista. Tavoitteenani oli olla viisikymppisenä paremmassa kunnossa kuin nelikymppisenä. Etsin uusia liikkumisen muotoja, jotka innostaisivat minua. Kävin kokeilemassa kiipeilyä Salmisaaressa. Suoritin retkiluistelun alkeiskurssin. Palasin nuoruuden innostukseni taitoluistelun pariin aikuisryhmässä. Innostuin retkeilystä luonnossa. Kaikkea liikkumista helpotti suuresti iso painonpudotus.

Unelmaa toteuttamassa

Viime kesänä toteutin pitkäaikaisen unelmani ja osallistuin Ruotsin Lappiin Kungsledenin vaellusreitille suuntautuneelle ryhmävaellusmatkalle. Luonnossa liikkuminen ja retkeily oli alkanut kiinnostaa jo edellisenä kesänä ja aloitin retkikamppeiden hankkimisen pikkuhiljaa. Jännitti, jaksaisiko kävellä 10-15 km päivässä rinkka selässä muhkuraista maastoa. En ollut koskaan ollut vaelluksella aikaisemmin.

Vaelsimme heinäkuun lopussa reitin Nikkaluoktasta Vakkotavaren kautta Stora Sjöfalletiin. Päivämatkat olivat 9-16 km.

Ensimmäisen päivänä oli pitkä vaellus ja hellettä 30 astetta. Se otti koville ja naisesta otettiin mittaa. Onneksi sen jälkeen ilma viileni ja vaeltamisesta tuli helpompaa sen myötä. Tärkeää oli, että rinkka ei ollut liian painava ja että muistin juoda ja syödä säännöllisesti. Hyvät vaelluskengät ja hyvin istuva rinkka ovat avainasemassa. Maisemat Kungsledenin reitillä olivat huikeita. Yhtenä päivänä huiputimme 1580m korkean vuoren. Nousumetrejä kertyi 1000m. Tähän asti nousuni oli rajoittunut Malminkartanon huippuun, nousumetrejä n. 60. Eli siis nousu oli Malminkartanon huipulle 17 kertaa saman päivän aikana! Aikaa nousuun meni taukoineen 4 tuntia ja alastulokin kesti 2 tuntia. Tunnelma huipulla oli hieno, olin voittanut itseni ja iloitsinupeista näkymistä lumihuippuisilla vuorilla Ruotsissa. En olisi voinut kuvitellakaan että viisi vuotta sitten olisin entisen kokoisena itsenäni jaksanut tehdä tätä vaellusta. Jokaisen päivän jälkeen olin aivan poikki, mutta onnellinen. Palautuminen sujui hyvin seuraavaan aamuun magnesiumin, rentoutumisen ja venyttelyä avulla ja retki jatkui. Oma lihaskunto oli aivan riittävä. Opin mitä vaelluksella kannattaa olla mukana kannettavana ja mikä on turhaa. Toinen toistaan upeammat maisemat tulivat eteen ja tunturien maaginen kauneus lumosi minut lopullisesti. Vaelluksella olla luonnossa yötä päivää ja elämyksestä tulee kokonaisvaltainen. Palaan Kungsledenille varmasti.

Omasta kunnostani huolehtimisesta on tullut minulle elämässä tärkeä asia. Se vaikuttaa ihan kaikkeen. Selkä pysyy kunnossa ja jaksan fyysisesti hyvin. Siksi haluan jatkaa liikkumista säännöllisesti ja pidän yllä trainer -kontaktia. Trainer on kanssakulkija ja sparraaja. Kun panostan hyvinvointiini, sen avulla jaksan paremmin arjessa ja mieli pysyy virkeänä.

Liikkuva elämäntapa on tuonut minulle uusia harrastuksia ja elämänlaadun parantumista. En haluaisi palata aikaan ennen tätä. Mielessä siintävät jo uudet liikunnalliset haasteet ja retket.

Teksti: Annukka Leutonen