– Isä, millainen on sinun unelmien liikuntapäiväsi? kysyi Helga tänään, kun tulin töistä kotiin.
Tyttö oli saanut koulusta kutsun Unelmien liikuntapäivään, jota vietettäisiin valtakunnallisen teemapäivän kunniaksi 10. toukokuuta.
– Unelmien liikuntapäiväni taitaa olla sellainen ihan tavallinen arkipäivä, jolloin ylipäätään ehtii treenaamaan, vastasin ja tiesin, että vastaus oli lapsen mielestä äärimmäisen tylsä. Mutta tämä vastaus tuli tämän ruuhkavuotisen isämiehen sydämestä.
Tylsä vastaukseni kuitenkin viritti sekä lapset että Henna-vaimonkin pohtimaan liikunnallisia unelmia ja sitä, miten erilaisia ne voivatkaan olla. Laji, joka vie toisen täysin mennessään, ei välttämättä innosta kaveria lainkaan.
Meidän perheessämme sellainen laji on jalkapallo. Helga löysi oman lajinsa heti ensikokeilulla futisjoukkueen avoimissa ovissa, mutta Helmeri ei syttynyt jalkapallolle yhtään. Ei, vaikka jalkapallo on niin monen pojan suosikki myös Helmerin päiväkotiryhmässä.
– Ehkä minä olen sitten huono poika, kun en yhtään tykkää jalkapallosta, mietti Helmeri murheissaan.
– Helmeri-rakas, muistahan tämä tärkeys: ei ole mitään poikien lajeja ja tyttöjen lajeja. Mitä tahansa lajia voivat harrastaa aivan yhtä hyvin sekä tytöt että pojat, Henna lohdutti kuopustamme.
Poika voi harrastaa taitoluistelua ja tyttö vaikka painia, jos laji vain itsestä mukavalta tuntuu. Se on kaikkien tärkeintä, vaimokulta jatkoi ja Helmerikin näytti taas jo omalta iloiselta itseltään.
Oli pakko lisätä keskusteluun, että jääkiekkoakin pidetään helposti äijälajina, vaikka se sopii mainiosti myös tytöille. Mallia näyttivät tänä keväänä maailmanmestaruuskisoissa Suomen Naisleijonat – joiden hylätty maali finaaliottelussa oli muuten aivan selkeä maali.
Loistotyötä suomalaiset naisjääkiekkoilijat! Sitä paitsi, hopee ei oo häpee.
Touhupassi täyttyy Lasten Fressissä
Isämiehen kiekkofiilistelyjen aikana Helga oli kipaissut hakemaan eilen illalla Lasten Fressissä tekemänsä tehtävän. Jokainen oli saanut suunnitella vanhemman treenihetken aikana oman Unelmien liikuntapäivänsä.
Helga esitteli omaa suunnitelmaansa silmät innosta leiskuen. Liikuntalajin päättäminen oli ollut helppo päätös – mutta esimerkiksi Unelmapäivän aamupalavalinta sekä tapa, jolla kavereita tsempattaisiin, olikin vaatinut jo enemmän miettimistä. Lopulta Helga oli kehitellyt kavereita varten ihan oman tsemppiriimin: Liikkuessa ilo tarttuu, futistaidot yhdes’ karttuu. Aika hieno runo kahdeksanvuotiaalta, vai mitä?
Toukokuun teematehtävän suorituksesta Helga oli saanut omaan nimikoituun touhupassiinsa jo viidennen kuukausitarran. Seitsemän tarran päässä odottaa kuulemma kiitoslahja touhuvuodesta. Eivät vaan olleet vielä suostuneet hoitajat paljastamaan, että millainen yllätys joulukuussa onkaan luvassa…
Oivalsinpa siinä onnellista Helgaa seuraillessani, että oma Unelmien liikuntapäiväni on toden totta juuri sellainen arkipäivä, jolloin suuntaamme lasten kanssa yhdessä Fressille. Omaan treeniin saa keskittyä täysipainoisesti vailla huolta jälkikasvusta. Lasten Fressin virikkeellisessä hoidossa he viihtyvät joka kerta.
