Keskivartalo – voiman ydin (osa 1)

Kuinka moni tunnistaa tämän kaavan?

Olet salilla ja teet treeniä… Ensin esimerkiksi vähän jalkoja, sitten selkää ym.. lopuksi vatsat mutta ”voi hitto kun kello onkin jo paljon – teen ne vatsat sitten kotona”

Oikeesti? Tuliko tehtyä?

Miksi core on se ”pitäisi” joka tahtoo aina jäädä tekemättä? Hauiksia ja pakaroita muistetaan kyllä pumpata… Okei, tää oli aika rajusti yleistetty mutta you get the point.

Keskivartalo on osana voimantuottoa ja hallintaa lähes kaikissa liikkeissä mitä keholla tehdään ja syvien lihaksien tukea vaaditaan varsinkin kaikissa isoissa perusliikkeissä mutta myös pienemmissä kohdistavammissa liikkeissä. Tämä tuntuu hirmu usein unohtuvan.

Se voi myös johtua siitä että omasta coretreenistä on tehty yksipuolista ja tylsää. Kun variaatioita käytetään runsaasti ja haastetta on sopivasti on coren hiominenkin huomattavasti mukavampaa. Sitten kun siihen yhdistetään optimaalisesti kohdistetut harjoitteet niin treenistä saa välittömän palautteen.

Olen myös sitä mieltä että kun huomaat pystyväsi tekemään omalla kehollasi sellaisen harjoitteen mihin et uskonut pystyväsi niin se on paljon motivoivampaa kuin vastuksen lisääminen painopakkalaitteessa.

Työskennellessä kuntosaleilla päivät pitkät tulee nähtyä paljon erilaisia tapoja tehdä harjoitteita. Hyvin usein joutuu todistamaan keskivartaloharjoitteiden tekemistä ainoastaan kuntosalilaitteissa, yksipuolisesti suoraa vatsalihasta (tai yleensä lonkankoukistajia) harjoittaen.

Väitän että tehokkaamman harjoituksen saisi tehtyä omalla kehonpainolla. Tällöin kehon lihasketjut pääsevät työskentelemään monipuolisesti ja yhteistyössä toistensa kanssa.

Toki kehon kireydet ja lihas epätasapainot voivat vaikuttaa lihasketjujen toimivuuteen ja tämän kautta saavutettaviin tuloksiin mutta myöskään näitä lihas epätasapainoja ei välttämättä koneissa huomaa.

Kehonpainolla harjoitteet tehdessä huomaa myös herkemmin hallinnan puutteen ja kohdat, joihin tulisi kiinnittää huomiota.
 

Entäs terveyspuoli sitten?

Tästä hyvä esimerkki on poikittaisen vatsalihaksen puutteellinen aktivaatio, jonka seurauksena lantio pääsee kippaamaan taakse, lonkankoukistajat eivät oikene kunnolla ja selkärankaan tulee ylimääräistä painetta aiheuttaen mahdollisesti erilaisia kiputiloja.

Kun sitten viedään tämän puutteellinen aktivaatio esimerkiksi maastavetoihin tai kyykkyihin niin siinä alkaa olemaan katastrofin ainekset jo hyvin aluillaan ja selkäkipu tekee tuloaan.

Tänä päivänä puhutaan (onneksi) enemmän ja enemmän vatsalihasten erkaumasta synnyttäneillä naisilla mutta yleensä unohtuu mainita että myös merkittävä ylipaino voi aiheuttaa vatsalihaksiin erkaumaa, jonka palauttamiseen tulisi tehdä muutakin kuin rutistuksia.

Eli miehet huomio, tämä koskee myös meitä. Eikä vatsalihasten erkauma ole ainoa syy niitä äbsejä monipuolisesti harjoittaa. Vatsalihakset tukevat myös selän hyvinvointia.

Mutta jos nyt unohdetaan mahdolliset loukkaantumisriskit sekä nyky-istumisyhteiskunnan yksipuolisen kuormituksen haittavaikutukset ja mietitään vaan heikon vatsalihaksiston yhteyttä treenitehoihin ja onnistumisiin niin siitä voin kertoa omakohtaisen kokemuksen.

Ennen selkeää siirtymistä omalla keholla tehtävään ja ennenkaikkea säännölliseen core-harjoitteluun (kyllä, minäkin jätin ennen ne vatsat viimeiseksi, *lue: tekemättä*) oli esim. maastaveto liikkeenä erittäin turhauttavaa kun keskivartalo ja muu kroppa ei yksinkertaisesti jaksanut. Nyt muutaman vuoden myöhemmin on tilanne täysin toinen ja näistä isoista pääliikkeistä on tullut suosikkejani ja tulokset kasvaa jatkuvasti ja vielä ei ole tullut vastaan päivää että joutuisin epäilemään keskivartaloni jaksamista.

Tällä halusin vain tuoda esille sen että koko harjoittelukokemuksen voi muuttaa vahvistamalla keskivartalon sen ansaitsemalle tasolle.

Se voi tuoda ihan erilaisia puolia harjoittelusta esiin. Niitäkin mitä ei välttämättä vielä osaa edes kuvitella sopivan itselle.